Kyläkoulun kunnostusta ja resiina-ajeluja – leiri-isäntä kertoo kokemuksestaan!

“Lämpimät ajatukset tulvivat mieleeni kun muistelen viime kesänä pidettyä vapaaehtoistyöleiriä vanhan Veneskosken kyläkoulumme piirissä!”

Veneskosken leiri-isäntä Hannu Taipalus kertoo kokemuksestaan.

Kuinka päädyitte järjestämään kansainvälisen vapaaehtoistyöleirin?

Joku meidän kyläyhdistyksemme hallituksen jäsenistä huomasi netistä mahdollisuuden leirin järjestämiseen. Niinpä laitoimme hakemuksen KVT:lle ja siitä koko homma lähti eteenpäin. Hakemuksen kysymyksiin vastaaminen vaati joidenkin tuntien funtsailua, mutta se kannatti tehdä kunnolla. Päätös hakemuksen hyväksynnästä tuli nopeasti ja näin koko asia alkoi konkretisoitua. Oli myös jännää oli seurata mistä päin maailmaa osallistujia alkoi ilmaantua leirillemme. Osallistujalistaan tuli nimiä Ukrainasta, Venäjältä, Italiasta, Koreasta, Japanista ja jopa Afrikastakin. Kaiken kaikkiaan leirillä oli yhdeksän kansainvälistä vapaaehtoista ja suomalainen Anna leirin vetäjänä. Aloituspäivänä meitä kyläläisiä odotti koulun pihalla iloinen ja työintoa puhkuva joukko!

Ihmisiä rakennestelineillä maalaamassa taloa

Mitä leirin järjestäminen teiltä vaati?

Leirin pääasiasiallinen työkohde oli vanhan kyläkoulumme kunnostus ja maalaus. Esittäytymisten jälkeen kerroimme perustietoja kylästämme ja työkohteesta. Painotimme myös työturvallisuusasioita vahinkojen välttämiseksi. Leiriläiset aloittivat majoittumisen vanhan kyläkoulumme luokkasaliin, jonne kaikille leiriläisille oli varattu patjat ja tyynyt. Kylämme emännät olivat jakaneet ruoanlaittovuorot keskenään ja valmistivat kerran päivässä leiriläisille lämpimän aterian. Aamiaisen ja iltapalan vieraat valmistivat itse pääemännän hankkimista aineksista. Hyvin tuntui  suomalainen ruoka maistuvan vieraille – taisi olla jotain aika eksoottistakin heidän näkökulmastaan! Tarjottu työ tuntui kiinnostavan leiriläisiä ja se sujuikin mallikkaasti. He olivat ahkeria työntekijöitä ja aloittivat työnteon paneelauksen korjailulla ja vanhan maalin skrapauksella.  Siinä olikin yllättävän paljon tekemistä, sillä olihan koulu jo vanha ja maali jo ajan patinoima. Maalaaminen olikin sitten jo juhlaa, kun alkoi syntyä valmista.

Ihmisiä raiteilla resiinan kanssa

Millaista vapaa-ajan ohjelmaa leiriläisille on järjestetty?

Kaksi päivää viikossa oli pyhitetty vapaa-ajalle.  Järjestimme leiriläisille monenmoista ohjelmaa. Oli tutustumista paikalliseen maatilaan ja suomalaiseen mökkielämään saunomisineen ja uimisineen. Yksi iltapäivä oli varattu musiikille ja tanssille. Siinä mentiin kaikkien osallistujien kansallisia tanssikuvioita suomalaisesta letkajenkasta alkaen! Onkimiseen tutustuttiin yhdessä siten, että rakensimme ensin onget ihan alusta alkaen. Lopetetun rautatien läheisyydestä johtuen oli mahdollisuus tutustuttaa leiriläiset myös resiina-ajeluun.

Millainen henki leirillä oli?

Leiriläiset tarttuivat kaikkiin tarjottuihin töihin iloisen kiinnostuneesti.  Osallistujista hitsautui kolmen viikon aikana ”me-henkinen” yhteisö, johon myös paikalliset nuoret pääsivät osallisiksi. Tavoitteet toteutuivat sekä työnteon että viihtymisen suhteen erinomaisesti! Niinpä ajatus on kutsua seuraava leiriporukka heti kun sopivan leirityökohteen keksimme. Muistoksi leiriajasta saimme paljon valokuvia sekä monia kansainvälisiä ystäviä.

Terveisin, 

Leiri-isäntä Hannu Taipalus

ryhmä ihmisiä sillalla poseeraa kameralle